Edellisen blogini lukijat tievätkin, että bloginihan kertoo pääasiassa elämästäni kahden melko luonteikkaan lämminveritamman kanssa. Päätähtinä siis 13vuotias 'melkein oma hevoseni' Marvel Victoria - tutummin Viki ja 5vuotias oma hevoseni Unleashed - tottelee nimeä Lissu. Vikin kanssa yhteistä taivalta on jo takana huimat 2½vuotta ja Lissun kanssa tasan 1vuosi!
Blogin tekstit tulevatkin pitkälti painottumaan treeneihin tytsyjen kanssa, mutta tottakai välillä yritän kirjoittaa myös erikoispostauksia ja muunlaisia tavallisesta poikkeavia juttuja :)
Vikin kanssa olen puuhaillut jo talvesta 2013 lähtien, kun minua pyydettiin kokeilemaan neitiä. Tykätyin tammaan heti, joten tottakai halusin sitä alkaa liikuttaa. Näiden reilun kahden ja puolen vuoden aikana ollaan kisailtu esteitä jopa aluetasolle asti ja koulussakin päästy hyväksytysti HeB!
Vikin kanssa treenaillaan viikoittain todella monipuolisesti, hypäätään, kouluillaan, maastoillaan ja mennään riimuilla/kaulanarulla. Mitänyt milloinkin sattuu tehdä mieli tehdä. Minun lisäkseni Vikiä liikuttaa 2-3krt Sanna, joka käy lähes päivittäin tallilla tekemässä iltatalleja ja hoitamassa hevosia muutoinkin. Lisäksi hyvä ystäväni Heidi liikuttaa satunnaisesti Vikiä.
Tällä hetkellä ei Vikin kanssa kummemmin ole tavoitteita, olisi mahtavaa päässä kisailemaan loppuvuonna, kun alkuvuonna ei olla päästy kuin yksiin koulukisoihin, koska minulla on painanut työt niin pahasti päälle, mutta eiköhän sekin pian helpota :)
Tähän väliin laitettakoon vielä muutamat kuvat ja este- ja kouluvideot Vikistä!
Lissun ostin itselleni vuosi sitten. Tuolloin se oli 4vuotias, täysin lihakseton ja osaamaton hevonen varustettuna ihanalla heinämahalla. Koeratsastus tamman kanssa ei ollut mikään kummoinen, mutta jokin siinä hevosessa minuun iski, joten päätin ostaa sen.
Ensimmäinen vuosi ei ole todellakaan ollut Lissun kanssa helppo. Edellisten omistajien sanoin kiltistä ja rauhallisesta lastenratsusta paljastuikin yllättäen kaikkea muuta kuin kiltti ja helppo. Jopa tallin omassa pihapiirissä liikkuminen oli hankalaa, koska hevonen ei olisi halunnut lähteä yhtään metriä kauas kavereista. Ratsastaessa Lissu juoksi apujen läpi, hyppi pystyyn, eikä kerta kaikkia kuunnellut yhtään. Monesti olisi tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin mutta ei, jatkoin yrittämistä.
Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin työ tuottaa tulosta ja palaset loksahtamaan paikoilleen. Vaikka Lissu edelleenkin on todella säikky ja vähän häslä, kyllä se usein malttaa keskittyäkin ja työskennellä kunnolla. Neidin työmotivaatio onkin aina lähes kymppi ja sen on aina saatava miellyttää ihmistä!
Lissun kanssa olisi tavotteena päästä nyt kiertelemään joitain pikkukisoja, jotta saisi vain rutiinia tuolle ponille. Kotitreenejä jatkellaan taas entiseen malliin ja koitetaan taas joku päivä päästä valvovan silmän alle!
 |
| Pakollinen kehityskuva 1. kuva koeratsastukselta 9.8. 2014 2. kuva 20.8.2015 |
Toivottavasti tämä uusi blogi nyt herättäisi minunkin kirjoitusintoni ja te lukijatkin jatksaisitte seurailla meidän menoa. Risuja ja ruusuja blogista ja ihan kaikesta muustakin saa toki antaa - pysytään kuitenkin hyvän maun rajoissa! - Kiitos!
